Äänesi

Kuulin äänesi vuosien takaa
Miten voikaan se olla tuttu!
Tuskin omastani sen erotan,
sanan, lauseen, tarinan.

En tiedä, oletko eksyksissä
vai etsitkö edes suuntaa.
Haluatko että kaiku vastaa,
vai hiljaa, hiljaa matkaa jatkaa?

Ehkä olet leveästi virtaava joki,
suvantopaikat jo luonut.
Tai paatti joen rannalla,
kulkijan perille tuonut.

Kenties olet vanha tammi joen penkereellä.
Juuret syvällä sannassa ja terhot tantereella.
Oksasi suovat suojaisan siimeksen,
piilopaikan viimeisen.

Astunpa paattiin tai virtaan,
joudun pyörteiseen ajan pirtaan.
Istunpa rannalla hiljaa,
seuraten huojuvaa viljaa:
Äänesi kuulen,
äänekseni luulen
ja se soi ja se soi ja se soi...

LL