Rauhoitan

Millä sinut rauhoitan,
levoton mieleni?
Kun ehdit laukata
vuosien päähän,
säntäilet päivän askareissa,
poukkoilet menneisiin päiviin.

Vien itseni metsään.
Uskon puihin, kukkiin, sammaleeseen.
Puun viisauteen
kukkien kauneuteen
sammaleen pehmeään syleilyyn.

Rauhoitan lauseilla,
hiljennän hengityksellä:
Ei mitään hätää,
kyllä meistä täällä
huoli pidetään.

Kerin auki sukupolvien ketjua:
Ennenkin,
valoisa mummi, vahva äiti.
Minäkin
osani hoidan.

Ja onhan niitä,
ystäviä, rakkaita
joiden sydän on auki
myös minun murheilleni.

Arkeen voin huoleni hukuttaa,
hetkeksi itseni unohtaa,
mutta lupaan,
hylätä en koskaan.