Siivet ja juuret

Ihminen hento
kuin höyhenen lento
Sen taivaalta syliini sain

Tähdet ja kuun
hän tullessaan
keikautti paikoiltaan

Hän aurinko on
sen lämpö ja loiste
elämän keskiö kultainen

Hän valollaan minua kasvattaa
enemmän kuin minä milloinkaan

Varjoni hiipuvat hämärään
anteeksiannon autuuteen.

Kuinka koskaan osaan ja uskallan
tämän ihmistaimen rakkaimman
laskea maahan juurtumaan
omia siipiään sukimaan?

Nyt on aika yhteyden,
leikin, laulun, rakkauden.

Siinä siivet ja juuret kasvavat
hiljan, huomaamatta aivan.

Pidän kiinni elämästä
pienestä ihmeestä häikäisevästä.

Annan hänelle siivet ja juuret
kodin ja maailman avaimet.