Suru

Sydämeni sopukoista
salatuista lokeroista
nousee suru

Vaikka olet käynyt luonani ennenkin,
jättänyt jälkiä
sotkenut suunnitelmani
sumentanut silmäni
hidastanut haaveeni,
en tunne sinua suru.

Olen vuoksesi
kirjoittanut uusiksi
suuret suunnitelmani.

Olet käynyt luonani suru,
olet piirtänyt jälkiä kasvoihini,
olet sivellyt syvyyttä silmiini.
Vaan et viihtynyt, asumaan jäänyt.

Siksi en tunne sinua suru,
vaikka tunnen sinut minussa.
Pilkahdat silmieni säihkeessä,
kietoudut unelmieni kudelmaan.

Ehkä tarvitsen sinua suru.

Kuinka kauniilta valo näyttääkään
myrskytaivasta vasten!
Kuinka kauniita ovatkaan
kyyneleet, jotka ilosta jälkeen jää!
Kuinka kaunis onkaan ihminen,
joka elämänlähteestä juonut on!

Hän on iloinnut, pelännyt ja kestänyt,
itsensä koonnut ja jatkanut.

Suru tuo esiin syvyyden,
paljastaa aidon hyvyyden,
yhteyden itseen ja unelmiin,
yhteyden toiseen ihmiseen.

LL